Miksi valita parkour?

Mikä tekee parkourista hyvän harrastuksen lapsen tai nuoren kehitykselle?

Miesten pituushypyn hallitseva olympiavoittaja Miltiádis Tentóglou rekrytoitiin 15-vuotiaana yleisurheilun pariin kesken parkourharjoitusten [1]. Tentógloun ensimmäinen valmentaja näki parkouraavassa nuoressa potentiaalisen huippu-urheilijan ja lukuisia arvokisavoittoja myöhemmin on selvää, että valmentajan arvio piti paikkansa. Mutta onko Tentógloun menestys parkourtaustan ansiota? Tässä artikkelissa nostamme esiin 3 syytä, jotka tekevät parkourista erinomaisen harrastuksen liikunnallisen kehityksen näkökulmasta.

Urheilijan polku ja vankan pohjan rakentaminen

Nykyaikainen liikuntalääketieteen näkemys on, että varhaisen yhteen lajiin erikoistumisen sijaan olisi suositeltavaa kerryttää lapsuudessa ja nuoruudessa mahdollisimman monipuolisia liikuntakokemuksia [2]. Parkour kehittää motorisista perustaidoista tasapainotaitoja ja liikkumistaitoja, kuten pyörimistä, hyppimistä ja kiipeilemistä. Lajin etuna on sen monipuolisuus ja vaihtelevuus: lajitaitoja sovelletaan erilaisissa ympäristöissä, jotka vaativat opitun luovaa soveltamista ja tarjoavat monipuolista harjoitusärsykettä. Parkour onkin tunnistettu perinteisempien urheilulajien maailmassa kiinnostavana oheisharjoittelun työkaluna urheilijoiden kehityksen tukemisessa [3].

Liikuntamahdollisuuksien näkeminen ympäristössä

Ulkoleikin määrä on ainakin joissain länsimaissa vähentynyt [4]. Parkourin harrastamisen myötä kehittyvä parkourkatse opettaa harrastajan näkemään ympäristössä mahdollisuuksia liikuntaan ja kokeilemiseen: “Pystyisinköhän hyppäämään tästä tuonne?” Kun uteliaisuus itsensä haastamiseen ja ympäristön mahdollisuuksien tutkimiseen herää, muuttuvat oman kodin lähialueet mahdollisuudeksi seikkailulle. Innostuminen omaehtoiseen liikkumiseen on tärkeää, sillä lasten ja nuorten liikuntasuositusten täyttäminen voi olla haastavaa pelkästään ohjatulla harrastustoiminnalla.

Haastetta kohti

Haaste on parkourin keskeinen valuutta. Parkouraajat etsivät ympäriltään paikkoja, joissa haastaa itseään soveltamalla jo osaamaansa. Toisaalta toisinaan ympäristö myös kutsuu kokeilemaan haasteita, jotka vaativat kokonaan uusien taitojen opettelua.

Parkourin lukuisille eri tyyleille yhteistä on se, että itse tai treenikaverin asettama haaste yritetään ylittää. Haastelähtöisyys opettaa ongelmanratkaisuun pilkkomalla taitoa osiin, harjoittelemalla epäonnistumista ja keksimään valmistavia harjoitteita. Psyykkiset taidot, kuten visualisointi, positiivinen itsepuhe ja tunteiden säätely kehittyvät luonnostaan, kun haasteiden ongelmanratkaisuprosessia toistetaan harjoittelussa. Osaavan valmentajan tai treenikaverien johdatuksella nämä taidot pääsevät kehittymään entistä nopeammin.

Miksi parkour?

Parkourharrastaja oppii taitavaksi oppijaksi. Lukemattomien eri liikkeiden ja niiden variaatioiden soveltaminen ympäristöön kehittää paitsi fyysisiä ominaisuuksia, niin myös valmistaa oppimaan muunlaisia liikuntataitoja. Taitavan oppijan on helpompaa vaihtaa lajia myöhemmin halutessaan, tai erikoistua johonkin toiseen lajiin. Parkour sopii erinomaisesti kasvavalle lapselle tai nuorelle harrastukseksi itsevarmuutta lisäämään, tai muiden harrastusten rinnalle kokonaisvaltaista kehitystä tukemaan. 

Kasvun ja kehityksen näkökulmien lisäksi parkour on myös käytännön syistä oivallinen harrastus: se on ilmaista. Myös ohjattu parkourin harjoittelu on verrattain edullista moniin perinteisempiin urheilulajeihin verrattuna. Tutustu parkourin harrastuspaikkoihin ja paikallisiin harrastusryhmiin täältä.

“You could do it in your own way. It’s a very free event. So, you could start whenever you want, do whatever you like, at your own pace—It’s free.” Miltiádis Tentóglou